Äitienpäivän retki Suomen syvimmällä suolla

Suomen syvin suo löytyy Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen maakuntien rajamailta, Torronsuon kansallispuistosta. Tämä kansallispuisto koostuu nimenomaisesti Torronsuosta, mutta alueeseen kuuluu myös muita soita, metsää ja järviäkin. Opastetaulu kertoi, että Torronsuon turpeen syvyyttä on mitattu jopa 12 metriä.

Torronsuon polkujen lähtöpisteeltä Kiljamosta löytyy parkkipaikka, hyvin pidetyt huussit, nuotiopaikka polttopuineen sekä 17 metrin korkuinen luontotorni. Tornilta on mielettömän upeat maisemat koko suoalueelle. Reittinä on mahdollista kulkea Kiljamosta Härksaaren louhokselle ja takaisin (6-7 kilometriä) tai jatkaa rengasreittinä louhokselta vielä Torron kylälle ja sieltä takaisin (10 kilometriä). Äitienpäivän reitiksi valikoitui Kiljamosta louhokselle ja samaa reittiä takaisin.

Heti Kiljamon parkkipaikalta lähtee pyörätuolille sopiva 200 metrin pituinen leveä pitkospuupätkä, jonka pädyssä on upea paikka maisemien ihasteluun.

Torronsuolla riittää ihailtavaa suomaisemissa viihtyville. Keskellä suota kulkevaa pitkospuuta Kiljamosta Härksaarelle on yhteensä noin 3 kilometriä. Pitkospuut ovat paikoittain huonossa kunnossa, joten kävellessä sai olla tarkkana. Tästä toki varoitettiin jo reitin alkupäässä ja uusia pitkospuita olikin jo tuotu suolle odottamaan asennusta. Pitkospuureitin varrella ei ole juurikaan kunnollisia taukopaikkoja, vain pari penkkiä reitin vierellä.

Härksaaren louhos (jota ei ole metsähallituksen kartassa merkattu lainkaan), ei ollut oikeastaan minkäänlainen varsinainen nähtävyys. Louhokselta löytyi kuitenkin taukopaikaksi sopivaa kiveä ja kantoa, joten retkilounaan valmistus retkikeittimellä sujui siinä vaivatta. Äitienpäivälounaaksi äidille tarjoiltiin herkullista linssikeittoa.

Tänään rekkujen virkaa toimitti perinteisen lapinkoiran lisäksi iäkkäämpi snautseriherra, jolla oli matkan varrella hieman vaikeuksia ajoittain huonokuntoisten pitkospuiden vuoksi.


Tämä lyhyt tutustuminen Torronsuohon vakuutti. Helppo, upea kohde päiväretkille. Yön yli retkellä en tiedä mihin olisi voinut leiriytyä.

Yön yli retki Teijolla

Huonosta sääennusteesta huolimatta lauantain retkikohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto. Vasta 2015 perustettu kompakti Teijon kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa Salossa. Teijo on hyvin pidetty ja kaunis kansallispuisto, jossa pääsee ihastelemaan sekä soita ja järvimaisemia, että metsämaastoa. Se ei turhaan ole suosittu retkeilykohde, sillä hyvin merkityt polut ja hyvin varustellut taukopaikat houkuttelevat niin päiväretkeilijöitä kuin yön yli yöpyviäkin ja on sopiva kohde myös lapsiperheille.

Lähde: Metsähallitus - oma reitti muokattu kuvaan

Teijolla on useampi mahdollisuus lyhyisiin 3-9 kilometrin pituisiin rengasreitteihin. Tällä kertaa reitiksi valikoitui kuitenkin laajempi n. 20 kilometrin kokonaisuus, joka rakennettiin itse yhdistelemällä erilaisia reittejä. Aloituspaikkana oli Nenustannummen parkkipaikka, josta retki lähti metsäpolkua pitkin Sahajärven kierrosta kohti Miilunummea, jonne on matkaa reilu 5 kilometriä Nenustannummelta. Maasto oli kohtuullisen helppokulkuista yhdellä nousulla, jonka jälkeen paljastuikin upea kallioinen näköalapaikka Sahajärvelle. 

Miilunummelta matka jatkui kohti Puolakkajärveä, jonka läheisyydessä tuli vastaan ensimmäinen taukopaikka laavuineen nimeltään Endal, matkaa Nenustannummelta n. 7 kilometriä. Endalista seuraava taukopaikka laavuineen on Teerisaari, joka valikoitui yöpymispaikaksi. Teijon hyviä puolia yön yli retkeilijöille on se, että yöpymismahdollisuuksia on muutaman kilometrin säteellä useampia. 

Teerisaarelta, kuten Teijon muiltakin taukopaikoilta, löytyy hyväkuntoinen laavu, polttopuita, huussi ja komposti sekä rutkasti tilaa teltan pystytykselle. Laavu sijaitsee aivan järven rannalla, joten aika kuluu kuin siivillä joutsenia ja kuikkoja seuraillessa. Muutama kesy hanhikin tuli aivan lähelle pullan toivossa. Hiekkarantaa ei ole, mutta kalliolta näytti olevan useampi hyvä paikka mikäli haluaa pulahtaa Puolakkajärvessä. Yöpyminen tapahtui tällä kertaa teltassa, tosin tunneliteltan pystytys aivan järven läheisyyteen toi haasteita kallioisen pohjan vuoksi. Toukokuinen yö oli hyytävän kylmä, sillä lämpötila laski alle nollan ja käytössä oli kuitenkin "vain" kolmen vuodenajan makuupussi.

Puolakkajärvi 

Aamulla nopean aamupuuron jälkeen matka jatkui Puolakkajärven eteläosaa kiertäen metsäisissä maisemissa kohti Punassuota. Puolakkajärven ja Punassuon välillä oli muutaman kilometrin pituinen pätkä kansallispuiston ulkopuolella yleistä maastotietä peltomaisemissa, joka toisaalta oli jaloille helpotus. Itse Punassuo oli ehkä tämän reitin kohokohta ja yksi Varsinais-Suomen kauneimmista soista. Pitkiä matkoja pelkkää pitkospuuta ja suomaisemaa, jonka jälkeen rauhallista metsäpolkua. Punassuon alkupäästä löytyy myös parkkipaikka, jos haluaa tehdä sinne vaikka pelkän lyhyen päiväretken. 

Punassuo

Punassuolta reitti palasi takaisin lähtöpaikalle, jossa voi kiertää vielä vaikka ilman rinkkaa Nenustannummen vajaa 4 kilometrin pituisen lenkin.

Noutaja Nuuksiossa

Jostain syystä pääkaupunkiseudun helmi, Nuuksio, on jäänyt varsin tuntemattomaksi retkeilykohteeksi, joten asiaan oli tultava muutos. Siispä perjantain kunniaksi kuono osoitti kohti Espoossa sijaitsevaa Nuuksion kansallispuistoa. Reitiksi valikoitui alueen suosituimmista päiväreiteistä, Haukan- ja Korpinkierroksesta, koottu yhdistelmä (alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös Punarinnankierros, joka retkeläisten matkauupumuksen vuoksi jäi kulkematta). Reitin pituudeksi tuli noin 10km.

Lähde: Metsähallitus - oma reitti muokattu kuvaan

Retki alkoi Haukkalammen luontotuvan parkkipaikalta suoraan jyrkkiä rappusia ylös metsäiselle vuoren rinteelle, joka sai heti hyvin hien pintaan. Haukkalammenkierros nimensämukaisesti kiertää Haukkalammen, mutta varsinaisesti lampea ei reitin varrella näy kuin hetkittäin puiden lomasta sekä näköalapaikalta korkean kallion päältä. Reitille osui myös ihania puroja, jotka täyttivät aarniometsän solinallaan. 

Eri reittien yhdistäminen sujui Nuuksiossa helposti, sillä polut ja reitit oli selkeästi merkitty. Haukankierrokselta Korpinkierrokselle siirtyminen sujui siis ongelmitta ja matka kohti suunniteltua yöpymispaikkaa, Holma-Saarijärven leirintäaluetta, sujui lepposasti järven reunustaa seuraten. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen leiriä ei pystytettykkään Holma-Saarijärvellä olevalle saarelle, vaan sitä vastapäiselle hieman rauhallisemmalle aluelle. Tältä taukopaikalta löytyi hyvä tulentekopaikka, puuvaja lisävarusteineen, huussi ja hyviä valmiiksi tallattuja teltanpystytyspaikkoja.

Seuraavana päivänä matka jatkui Korpinkierrosta seuraten. Korpinkierros oli suurimmaksi osaksi helppokulkuista metsä- ja kalliopolkua sekä ajoittain reitti kulki myös maastopyörille tarkoitettua tietä pitkin. Kierros kuitenkin pääsi yllättämään nousulla Rajakalliolle, joka osoittautui jyrkemmäksi kuin matkalaiset olivat osanneet odottaa. Huipulta kuitenkin näkymät olivat huikeat!

Rajakalliolta laskeutumisen jälkeen matka jatkui vehreän luonnon läpi pienien lampien välistä kohti lähtöpaikkaa, Haukkalammen luontotupaa. Loppua kohden lauantainen auringonpaiste oli houkutellut reitille useammankin retkeilijän, mutta muuten reitti oli varsin rauhallinen muutamaa polkujuoksijaa lukuunottamatta.