Rinkkoja ja rekkuja

Kahden turkulaisen sairaanhoitajan tarinoita retkeilystä kera rinkkojen ja rekkujen.

25. kesäkuuta 2019

Ihanan kamala ja kamalan ihana Koli ja Herajärven kierros

Koli - tuo yksi Suomen suosituimmista vaelluskohteista ja yksi tunnetuimmista Itä-Suomen luontokohteista ja nähtävyyksistä. Suomen kansallismaisema. Kolin kansallispuisto on kooltaan 30 neliökilometriä ja sijaitsee Joensuun, Lieksan ja Kontiolahden alueilla Pohjois-Karjalassa. Kolin suosituin reitti, Herajärven kierros, kiertää nimensämukaisesti Herajärven ja sen voi kiertää 30-60 kilometrin mittaisena. Reitti on tunnetusti raskas korkeuserojensa vuoksi, kallioisilla näköalapaikoilla ja vaarametsillä höystettynä.

Mikä sen parempi paikka lähteä viettämään juhannusta kuin Suomen kansallismaiseman äärelle? Lähdimme kolmen yön reissulle Herajärven kierrokselle tarkoituksena kiertää pohjoispää, noin 35 kilometriä. Jonkun blogitekstistä luimme vinkin, että kannattaa lähteä Peiponpellon parkkipaikalta ja palatessa takaisin, voi rinkat jättää autolle ja kiivetä Ukko-Kolille ilman rinkkaa. Otimme neuvosta vaarin ja näin teimme. Päätimme kiertää Herajärven suositusten mukaisesti vastapäivään eli ensin tunnetusti raskas länsipuoli kohti etelää ja sieltä takaisin Pielisten rantaviivaa pitkin pohjoiseen. 

Matkaan lähdettiin tarmokkaasti. Tiedossa oli, että reitistä tulee rankka. Olimme myös tietoisia vähäisistä vesipisteistä, mutta myöhemmin selviää, ettemme kuitenkaan olleet varustautuneet riittävällä vesimäärällä. Matka lähti Peiponpellon parkkipaikalta kohti Ryläystä, jossa oli tarkoitus yöpyä ensimmäinen yö. Maasto oli perinteistä metsäpolkua, kunnes edessä oli ensimmäinen kunnon nousu - Ryläykselle. Ennen nousua alhaalla oli lähde, josta olisi voinut tarvittaessa tankata vettä. Meidän vesivarastot olivat tässä vaiheessa kuitenkin vielä täynnä, joten emme pysähtyneet lähteelle. Tienviitat kuitenkin kertoivat, ettei vesi ole sellaisenaan juomakelpoista. Kun itse nousu Ryläykselle koitti, hymy taisi hyytyä melko nopeaan. Luojan kiitos olimme hommanneet reissua varten Lekin teleskooppisauvat - ilman niitä nousu pystysuoralta tuntuvaa, kivistä ja juurakkoista "polkua" pitkin olisi ollut äärimmäisen tuskallista painavien rinkkojen kera. Hyttysiä oli valtavasti, mutta itseasiassa niiden avulla kiipeäminen kävi suhteellisen reippaasti, sillä pysähtyä ei voinut ellei halunnut hyttysarmeijaa kimppuunsa. Nousun jälkeen saavuttiin Ryläyksen kodalle, josta löytyi huussi, tulipaikka, polttopuita sekä jonkinlainen tampattu telttapaikkakin. Suorituksen jälkeen vesi maistui ja pian tajusimmekin, että sitä on säästettävä aamuun, sillä seuraavasta päivästä tulee kuuma ja seuraavasta vesipisteestä ei ole tietoa. Tässä kohtaa valitettavasti myös lapinkoira joutui kärsimään vähäisestä vedensaannista. Yritimme nukkua kodassa, joka kuitenkin täyttyi pian hyttysistä ja ikkunoiden vuoksi myös ilta-aurinko häiritsi. Päätimme lopulta pystyttää teltan pihalle. Muuten kota oli siisti, tilava ja sieltä löytyi hyvät mahdollisuudet kokkaamiseen kuten paistinpannu ja kunnolliset ritilät/telineet kattiloille. Vieraskirja kertoi, että kävijoitä on päivittäin runsaasti.

Ryläyksen kota
Ryläykseltä matka jatkui kohti Kiviniemeä (Ryläys-Kiviniemi 12km). Tästä päivästä oli tulossa rankin, eikä pelkästään maastonsa vuoksi vaan myös helteen, sillä lämpöä oli koko päivän 25-27 astetta. Reitti kohti Kiviniemeä oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä pitkin vaaroja. Vesipisteitä tällä välillä ei ollut ja vesi oli loppumaisillaan jo eilen. Saimme kuitenkin täytettyä pullomme n. kilometrin päästä Ryläykseltä pienestä purosta, tosin vesi oli sammaleista ja virtaus heikkoa, joten vedenpuhdistustabletit olivat tässä korvaamattomia. Kunnollisia taukopaikkojakaan ei tällä välillä ollut. Sammakkovaaran jälkeisessä uurossa oli pari puupölkkyä aseteltu penkiksi. Kartan mukaan täältä olisi saanut juomavettä, mutta emme pienen puron lisäksi löytäneet minkäänlaista lähdettä.

Matka jatkui kuumuudessa. Päätimme ohittaa viimeisen nousun, Kolinvaaran, joka osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi. Sen lisäksi, että tuli säästeltyä voimia, saimme nauttia yllättävän kauniista maalaismaisemasta niittyineen hiekkatiellä. Viimein saavuimme Kiviniemeen, josta löytyi useampi potentiaalinen telttapaikka, nuotio, itsepalvelusauna, polttopuita, huussi, uimaranta sekä kotus eli kaksipuolinen laavu. 100m päässä sijaitsee itse Kiviniemen tila, josta saa juomakelpoista vettä sekä mahdollisuuden vuokrata esimerkiksi idyllinen aitta nukkumapaikaksi. Tilalla toimii myös pieni kioski. Sauna on aina auki ja se lämmitetään itse. Sumplimme muiden leiriytyjien kanssa kaikille omat saunavuorot. Saunominen ja järvessä pulahtaminen teki aika gutaa raskaan päivän jälkeen. 
Herajärvi Kiviniemeltä
Kiviniemestä matka jatkui reitin itäpuolelle. Ensimmäisenä taukopaikkana toimi kaunis Lakkalan tila, jossa on myös mahdollisuus uimiseen (Kiviniemi-Lakkala 4km). Täällä saimme taas tankattua vesivarastomme keittämällä järvivettä. Lakkalasta jatkoimme matkaa kohti Havukanahoa (Lakkala-Havukanaho 7km). Kaiken kaikkiaan reitti Kiviniemestä pohjoiseen päin itäreittiä pitkin oli ilahduttavan kaunista järvimaisemaa, eikä vaativuudeltaan mitään verrattuna länsipuoleen. Kauniit heinittyneet ahot virkistivät mieltä ja itäpuolen vaaroilta oli myös vaelluksen ensimmäiset pysäyttävät maisemat. Erityisenä mainintana Jauholanvaara, vahva suositus pitää kunnollinen tauko siellä! Jylhältä kalliolta oli mykistävää katsella niitä vaaroja järven toisella puolella, jota oli eilen kulkenut. 
Maisema Jauholanvaaralta kohti Herajärveä
Viimeisen yön vietimme Havukanahon taukopaikalla, josta löytyi nuotiopaikka (hieman kärsinyt sellainen), huussi, polttopuita sekä kätevä pöytä tuoleineen ja katoksineen. Havukanaho on vaarojen keskellä pimeässä kuusimetsässä, joten se ei sinänsä ollut paras vaihtoehto yöpymiselle, mutta sijainniltaan se sopi tälle päivälle. Saimme viimein myös kunnon vesisateen, jota olimme hyttysten vuoksi jo hieman kaivanneetkin.

Viimeisenä päivänä Havukanahon jälkeen reitti oli miellyttävä kulkea eikä lainkaan liian raskas. Nousu Mäkrälle taisi olla tämän reitin kohokohta. Upein maisema tähän asti ja se syy, miksi koko kierrokselle ylipäätään lähdettiin. Jotain, joka jää verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi ja jotain, jonka vertaista ei tule koskaan näkemään. Suomen kansallismaisema. Olihan ne näkymät länsipuolelta ja Jauholanvaaralta kohti Herajärveä myös kauniita, mutta tämä maisema kohti Pielistä on vertaansa vailla. Loputonta horisonttia.
Maisema Mäkrävaaralta kohti Pielistä
Mäkrän jälkeen palasimme helppokulkuista polkua pitkin takaisin lähtöpisteeseen Peiponpellon parkkipaikalle. Hieman laiskottelimme ja ajoimmekin autolla Peiponpellolta Luontokeskukselle. Maisema Ukko-Kolilta oli oikeastaan sama mitä näimme jo Mäkrävaaralta. Suuri turistimäärä hieman latisti fiilistä. Liekö syynä oman rauhan puute vai mikä, mutta emme viihtyneet Ukko-Kolilla kuvien napsaisemista kauempaa. Mainittakoon, että Ukko-Kolin maisemapaikalle on esteetön kulku, sillä ylös pääsee hissillä ja maisemapaikalla on pyörätuolille sopiva "parveke".

Koli koetteli - helteet, veden niukkuus, hyttysten määrä, raskaat nousut ja laskut. Kaikki oli kuitenkin lopulta sen arvoista. Olen erittäin kiitollinen siitä, että kiersimme ensin länsipuolen ja sitten vasta idän. Pää ei ehkä olisi kestänyt, mikäli olisimme heti ensimmäisenä päivänä jo nähneet kaikki ne upeat maisemat ja loppu olisi ollut sitä kuusikossa rämpimistä. 

Vahva suositus Herajärven kierrokselle - kunhan mukana on reipas mieli ja vaellussauvat. Kunnon ensiapulaukkukaan ei ole pahitteeksi, sillä täällä jos jossain on kaikki ainekset nilkan nyrjähtämiselle, etenkin vaaroilta laskeuduttaessa. Polut eivät ole pelkkää tavanomaista metsäpolkua vaan suurimmaksi osaksi taiteilua kivikoilla ja juurikoilla. Suosittelen myös kevät- tai syysaikaa, sillä hyttysten määrä oli myös aika merkittävä koettelija tällä reissulla.



Pisteet saa myös tämän reissun rekku eli lapinkoira Koda, joka veti mallisuorituksen ja potki meitä kaksijalkaisia eteenpäin silloinkin kun oma jaksaminen oli koetuksella. 

14. kesäkuuta 2019

Kaunis Seitseminen



Tunnin ajomatkan päässä Tampereelta sijaitsee Seitsemisen kansallispuisto. Seitseminen tarjoaa runsaasti reittejä päiväretkille ja yön yli retkille. Tämän viikonlopun reitiksi valikoitui 26 kilometriä pitkä Virkatie, joka on Seitsemisen pisin vaellusreitti. Liikkeelle lähdettiin Pitkäjärven parkkipaikalta. Kiersimme Virkatietä vastoin suositeltua suuntaa, myötäpäivään. Ensimmäinen tauko tuli pidettyä Liesijärvellä, josta löytyi perinteinen kota tulipaikkoineen sekä vielä erillinen nuotiopaikka hieman kauempaa.

Matka jatkui Myllyn kautta kohti etelään. Myllypuro on oiva paikka vesipullon täytölle! Yksi reitin kauneimmista taukopaikoista oli Koveron vanha tila, jonka niittymaisemista löytyi myös kaivo. Kaivovettä suositeltiin kuitenkin vielä keitettävän.

Yöpyminen tapahtui tänään Kirkaslammella, josta löytyy keittokatos puuhelloineen, huussi, polttopuita sekä laituri. Mukavan illan kruunasi pulahtaminen Kirkaslammen raikkaassa vedessä, josta sai hyvin myös vettä ruoanlaittotarpeisiin.
Kirkaslampi

Kirkaslammen keittokatos

Virkatien reitti oli vaihteleva, perinteisten metsäpolkujen lisäksi saimme nauttia vehreistä järvi- ja jokimaisemista sekä upeista suomaisemista kukkivine suopursuineen. Virkatien maasto oli kaiken kaikkiaan pääsääntöisesti kohtalaisen helppokulkuista, mutta reitille mahtui myös muutama hieman haastavampi nousu ja lasku. Reissu oli muuten oikein onnistunut, mutta sääskiä oli koko reitillä enemmän kuin hermot olisivat kestäneet. Luojan kiitos olimme hankkineet ennen retkeä Thermacell -hyttyskarkottimen. Ilman sitä leiriytyminen olisi ollut tuskallista.

Vinkki: Virkatiellä oli paikoin myös valtavat määrät lakkaa, joten kunhan marjoja alkaa tulemaan, reitillä on oikein oivalliset apajat lakan ystäville.

2. kesäkuuta 2019

Vinkkejä saariston pienelle rengastielle polkupyörällä



Rengastien saaristo - kesän must see -kohde. Pidempää matkaa kaipaaville koko rengasreitillä kilometrejä kertyy 160-250 kilometriä, mutta saariston pieni rengastie (110 kilometriä) on oiva vaihtoehto tavispyöräilijälle. Reitti kulkee Turusta Raision kautta Naantaliin ja Rymättylään, josta edelleen yhteysaluksella Hangasta Seilin kautta Nauvoon, Paraisille ja Kaarinan kautta takaisin Turkuun. Pienen rengastien voi hyvinkin polkea yhdessä päivässä, mutta tällä tällä kertaa reissussa yövyttiin yksi yö Nauvossa ystävän mökillä. Lepo tuli kyllä todellakin tarpeeseen.

Rengastie on kaunis kesäreitti, jossa saa nauttia suomalaisesta maalaismaisemasta, merinäköaloista ja kauniista saaristoluonnosta. Polkupyörällä luontoon tulee kiinnitettyä ihan eri tavalla huomiota ja tälläkin reissulla tuli nähtyä kurki, supikoiria ja peuroja aivan lähietäisyydeltä. 


Pieni rengastie on sinänsä mukava polkea, sillä koko matka on asflatilla päällystetty. Ajoittain on poljettava autotiellä pientareella, mutta matkan varrella on myös runsaasti erillistä pyörätietä. Ylä-, ja alamäkiä riittää, joten sykkeen saa kyllä hyvin nousemaan. Koko reitillä tuntuu olevan suhteellisen tasaisesti mäkiä, joten ei liene väliä miten päin pienen rengasreitin kiertää. Tällä kertaa reitti poljettiin vastapäivään. Losseja on reitillä pari kappaletta ja yksi tunnin mittainen osio kuljetaan yhteysalus Östernillä. Kilometrejä kertyi yhteensä 140, kun mukaan luettiin matkat kotoa reitille ja reitiltä kotiin.

Rengastien ideana ei toki ole pelkkä pikainen ympäriajo, vaan pikemminkin tutustuminen saaristomaisemiin ja -kulttuuriin. Mikäli sinulla on aikaa, yövy majataloissa ja nauti reitin ruokatarjoilusta, käsitöistä, nähtävyyksistä ja tapahtumista. 


En ole kokenut polkupyöräilijä, mutta tässä muutama taviksen vinkki muille taviksille pienen rengasreitin polkemiseen:

  • Valitse varusteesi hyvin - pääset puolet helpommalla kevyellä ja vaivattomasti liukuvalla polkupyörällä kuin kaverisi, joka lähti reissuun mummon mökkifillarilla.
  • Huolla polkupyöräsi ennen lähtöä.
  • Mahdollisuuksien mukaan tee pari pidempää pyörälenkkiä retkeä edeltävästi, jotta vältät kipeän takapuolen.
  • Kypärä on pakollinen - reitillä on osioita, joissa ei ole pyörätietä tai edes pientaretta lainkaan, joten vaaratilanteita autoilijoiden kanssa voi sattua.
  • Pyöräile fiksusti - ei ajeta rinnakkain, ei pysähdytä kulman taakse ja puhelin pysyy taskussa.
  • Ota riittävästi juomista ja eväitä mukaan, pidä taukoja riittävän usein.
  • Selvitä yhteysalus Östernin aikataulut ja suunnittele matkasi sen mukaan. Östern kulkee yhteen suuntaan vain kolme kertaa päivässä. 
  • Östern on maksullinen, yksi aikuinen polkupyörällään maksaa 10 euroa. Östernillä kelpaa sekä kortti, että käteinen. Lossit ovat maksuttomia.
  • Matka Östernillä Hangasta Seilin kautta Nauvoon kestää tunnin. Östernillä on pieni kioski anniskeluineen ja lepopaikka.
  • Varaa riittävästi aikaa! Tavispyöräilijä, joka pyöräilee rauhallisesti ja pitää taukoja tarvitsee Turku-Raisio-Naantali-Rymättylä-Hanka -välille 4-6 tuntia ja Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku -välille saman verran.


12. toukokuuta 2019

Äitienpäivän retki Suomen syvimmällä suolla

Suomen syvin suo löytyy Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen maakuntien rajamailta, Torronsuon kansallispuistosta. Tämä kansallispuisto koostuu nimenomaisesti Torronsuosta, mutta alueeseen kuuluu myös muita soita, metsää ja järviäkin. Opastetaulu kertoi, että Torronsuon turpeen syvyyttä on mitattu jopa 12 metriä.

Torronsuon polkujen lähtöpisteeltä Kiljamosta löytyy parkkipaikka, hyvin pidetyt huussit, nuotiopaikka polttopuineen sekä 17 metrin korkuinen luontotorni. Tornilta on mielettömän upeat maisemat koko suoalueelle. Reittinä on mahdollista kulkea Kiljamosta Härksaaren louhokselle ja takaisin (6-7 kilometriä) tai jatkaa rengasreittinä louhokselta vielä Torron kylälle ja sieltä takaisin (10 kilometriä). Äitienpäivän reitiksi valikoitui Kiljamosta louhokselle ja samaa reittiä takaisin.
Heti Kiljamon parkkipaikalta lähtee pyörätuolille sopiva 200 metrin pituinen leveä pitkospuupätkä, jonka pädyssä on upea paikka maisemien ihasteluun.
Torronsuolla riittää ihailtavaa suomaisemissa viihtyville. Keskellä suota kulkevaa pitkospuuta Kiljamosta Härksaarelle on yhteensä noin 3 kilometriä. Pitkospuut ovat paikoittain huonossa kunnossa, joten kävellessä sai olla tarkkana. Tästä toki varoitettiin jo reitin alkupäässä ja uusia pitkospuita olikin jo tuotu suolle odottamaan asennusta. Pitkospuureitin varrella ei ole juurikaan kunnollisia taukopaikkoja, vain pari penkkiä reitin vierellä.

Härksaaren louhos (jota ei ole metsähallituksen kartassa merkattu lainkaan), ei ollut oikeastaan minkäänlainen varsinainen nähtävyys. Louhokselta löytyi kuitenkin taukopaikaksi sopivaa kiveä ja kantoa, joten retkilounaan valmistus retkikeittimellä sujui siinä vaivatta. Äitienpäivälounaaksi äidille tarjoiltiin herkullista linssikeittoa.

Tänään rekkujen virkaa toimitti perinteisen lapinkoiran lisäksi iäkkäämpi snautseriherra, jolla oli matkan varrella hieman vaikeuksia ajoittain huonokuntoisten pitkospuiden vuoksi.


Tämä lyhyt tutustuminen Torronsuohon vakuutti. Helppo, upea kohde päiväretkille. Yön yli retkellä en tiedä mihin olisi voinut leiriytyä.

4. toukokuuta 2019

Yön yli retki Teijolla

Huonosta sääennusteesta huolimatta lauantain retkikohteeksi valikoitui Teijon kansallispuisto. Vasta 2015 perustettu kompakti Teijon kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa Salossa. Teijo on hyvin pidetty ja kaunis kansallispuisto, jossa pääsee ihastelemaan sekä soita ja järvimaisemia, että metsämaastoa. Se ei turhaan ole suosittu retkeilykohde, sillä hyvin merkityt polut ja hyvin varustellut taukopaikat houkuttelevat niin päiväretkeilijöitä kuin yön yli yöpyviäkin ja on sopiva kohde myös lapsiperheille.

Lähde: Metsähallitus - oma reitti muokattu kuvaan

Teijolla on useampi mahdollisuus lyhyisiin 3-9 kilometrin pituisiin rengasreitteihin. Tällä kertaa reitiksi valikoitui kuitenkin laajempi n. 20 kilometrin kokonaisuus, joka rakennettiin itse yhdistelemällä erilaisia reittejä. Aloituspaikkana oli Nenustannummen parkkipaikka, josta retki lähti metsäpolkua pitkin Sahajärven kierrosta kohti Miilunummea, jonne on matkaa reilu 5 kilometriä Nenustannummelta. Maasto oli kohtuullisen helppokulkuista yhdellä nousulla, jonka jälkeen paljastuikin upea kallioinen näköalapaikka Sahajärvelle. 


Miilunummelta matka jatkui kohti Puolakkajärveä, jonka läheisyydessä tuli vastaan ensimmäinen taukopaikka laavuineen nimeltään Endal, matkaa Nenustannummelta n. 7 kilometriä. Endalista seuraava taukopaikka laavuineen on Teerisaari, joka valikoitui yöpymispaikaksi. Teijon hyviä puolia yön yli retkeilijöille on se, että yöpymismahdollisuuksia on muutaman kilometrin säteellä useampia. 

Teerisaarelta, kuten Teijon muiltakin taukopaikoilta, löytyy hyväkuntoinen laavu, polttopuita, huussi ja komposti sekä rutkasti tilaa teltan pystytykselle. Laavu sijaitsee aivan järven rannalla, joten aika kuluu kuin siivillä joutsenia ja kuikkoja seuraillessa. Muutama kesy hanhikin tuli aivan lähelle pullan toivossa. Hiekkarantaa ei ole, mutta kalliolta näytti olevan useampi hyvä paikka mikäli haluaa pulahtaa Puolakkajärvessä. Yöpyminen tapahtui tällä kertaa teltassa, tosin tunneliteltan pystytys aivan järven läheisyyteen toi haasteita kallioisen pohjan vuoksi. Toukokuinen yö oli hyytävän kylmä, sillä lämpötila laski alle nollan ja käytössä oli kuitenkin "vain" kolmen vuodenajan makuupussi.

Puolakkajärvi 


Aamulla nopean aamupuuron jälkeen matka jatkui Puolakkajärven eteläosaa kiertäen metsäisissä maisemissa kohti Punassuota. Puolakkajärven ja Punassuon välillä oli muutaman kilometrin pituinen pätkä kansallispuiston ulkopuolella yleistä maastotietä peltomaisemissa, joka toisaalta oli jaloille helpotus. Itse Punassuo oli ehkä tämän reitin kohokohta ja yksi Varsinais-Suomen kauneimmista soista. Pitkiä matkoja pelkkää pitkospuuta ja suomaisemaa, jonka jälkeen rauhallista metsäpolkua. Punassuon alkupäästä löytyy myös parkkipaikka, jos haluaa tehdä sinne vaikka pelkän lyhyen päiväretken. 

Punassuo
Punassuolta reitti palasi takaisin lähtöpaikalle, jossa voi kiertää vielä vaikka ilman rinkkaa Nenustannummen vajaa 4 kilometrin pituisen lenkin.






3. toukokuuta 2019

Noutaja Nuuksiossa

Jostain syystä pääkaupunkiseudun helmi, Nuuksio, on jäänyt varsin tuntemattomaksi retkeilykohteeksi, joten asiaan oli tultava muutos. Siispä perjantain kunniaksi kuono osoitti kohti Espoossa sijaitsevaa Nuuksion kansallispuistoa. Reitiksi valikoitui alueen suosituimmista päiväreiteistä, Haukan- ja Korpinkierroksesta, koottu yhdistelmä (alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös Punarinnankierros, joka retkeläisten matkauupumuksen vuoksi jäi kulkematta). Reitin pituudeksi tuli noin 10km.

Lähde: Metsähallitus - oma reitti muokattu kuvaan

Retki alkoi Haukkalammen luontotuvan parkkipaikalta suoraan jyrkkiä rappusia ylös metsäiselle vuoren rinteelle, joka sai heti hyvin hien pintaan. Haukkalammenkierros nimensämukaisesti kiertää Haukkalammen, mutta varsinaisesti lampea ei reitin varrella näy kuin hetkittäin puiden lomasta sekä näköalapaikalta korkean kallion päältä. Reitille osui myös ihania puroja, jotka täyttivät aarniometsän solinallaan. 

Eri reittien yhdistäminen sujui Nuuksiossa helposti, sillä polut ja reitit oli selkeästi merkitty. Haukankierrokselta Korpinkierrokselle siirtyminen sujui siis ongelmitta ja matka kohti suunniteltua yöpymispaikkaa, Holma-Saarijärven leirintäaluetta, sujui lepposasti järven reunustaa seuraten. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen leiriä ei pystytettykkään Holma-Saarijärvellä olevalle saarelle, vaan sitä vastapäiselle hieman rauhallisemmalle aluelle. Tältä taukopaikalta löytyi hyvä tulentekopaikka, puuvaja lisävarusteineen, huussi ja hyviä valmiiksi tallattuja teltanpystytyspaikkoja.




Seuraavana päivänä matka jatkui Korpinkierrosta seuraten. Korpinkierros oli suurimmaksi osaksi helppokulkuista metsä- ja kalliopolkua sekä ajoittain reitti kulki myös maastopyörille tarkoitettua tietä pitkin. Kierros kuitenkin pääsi yllättämään nousulla Rajakalliolle, joka osoittautui jyrkemmäksi kuin matkalaiset olivat osanneet odottaa. Huipulta kuitenkin näkymät olivat huikeat!

Rajakalliolta laskeutumisen jälkeen matka jatkui vehreän luonnon läpi pienien lampien välistä kohti lähtöpaikkaa, Haukkalammen luontotupaa. Loppua kohden lauantainen auringonpaiste oli houkutellut reitille useammankin retkeilijän, mutta muuten reitti oli varsin rauhallinen muutamaa polkujuoksijaa lukuunottamatta. 

20. huhtikuuta 2019

Pääsiäinen Liesjärvellä

Pääsiäisenä yön yli retkelle houkutteli Liesjärvi. Liesjärven kansallispuisto on yksi vanhimmista kansallispuistoistamme ja sijaitsee Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla Kanta-Hämeen Tammelassa. Kansallispuisto on hyvän matkan päässä sekä Turun suunnalta, että pääkaupunkiseudulta. Yksi Liesjärven mielenkiintoisimmista kohteista on sen suosittu nähtävyys Kyynärharju, joka on Kyynärjärven halki kulkeva noin kilometrin pituinen harju. Kyynärharjua pitkin kävellessä saa ihailla järvimäisemia polun molemmin puolin. Sen upeuden ymmärtää kuitenkin parhaiten ehkä ilmakuvasta (katso googlesta!), sillä harmillisesti harjulle ei ole näköalapaikkaa lähistöllä.

Lähtö tapahtui Kopinlahden parkkipaikalta. Matka kulki Kyynärjärven läpi Siltalahteen ja sieltä Ilvesreitille, jonka suoritimme hieman lyhennettynä. Siltalahden taukopaikalta matka jatkui aluetta kiertäen myötäpäivään. Reitti oli helppokulkuista metsä- ja hiekkatietä, tosin paikoittain vielä hyvin lumista. Yöpyminen tapahtui Kaksvetisellä, jossa samaa aikaa yöpyi useampi retkeilijä. Kaksvetiseltä löytyy tilava kota, tulentekopaikka, huussi ja polttopuita. Telttapaikkoja oli vielä kosteassa pääsiäismaastossa melko vähän, mutta teltta saatiin pystytettyä kuitenkin aivan Kaksvetisen järven rannalle. Leirintäalueella vedenotto järvestä tuotti haasteita, ja sekin vähäinen mitä onnistuttiin saamaan oli nuijapäiden täyttämää, siman väristä vettä. Lähistöltä löytyi kuitenkin puro, josta saa keittämällä kelpoa juomavettä. Viileästi vietetyn telttayön jälkeen matka jatkui Peukalonlammen kautta takaisin Kyynärharjun juurelle ja sieltä takaisin Kopinlahdelle. Tämä rengasreitin itäinen ja eteläinen osio oli kulkuisuudeltaan ajoittain melko haastavaa. Pitkiä pätkiä metsäpolkuja, jotka ei suinkaan ollut polkuja vaan enemmänkin kivistä kiipeilyä nousuilla ja laskuilla. Siitä huolimatta nilkat säilyivät ehjinä ja reitit olivat kuitenkin hyvin merkittyjä.


Matkaa tälle reitille kertyi noin 18 kilometriä. Liesjärveä voi kyllä lämpimästi suositella päivävaellukseksi tai yön yli retkeksi.

Lähde: Metsähallitus - oma reitti muokattu kuvaan